HOITO
Ahdistuneisuushäiriön hoito
Tärkein asia hyvässä hoidossa on luottamuksellisuus hoitosuhteessa. Tämän tavoite on lievittää potilaan ahdistusta ja ohjata häntä löytämään uusia selviytymiskeinoja, joita ovat erilaiset terapiat.
Adekvaatti lääkehoito sekä somaattisten sairauksien
hyvä hoito.
Psykologiset hoidot: erilaiset rentoutustekniikat, altistushoitotekniikat, interpersonaalinen psykoterapia ja ahdistuksen hallintakeinot.
Psykoterapiat: esim. Kognitiivinen, lyhytterapia, yksilö-, perhe-, pari- ja ryhmäterapiat.
Potilaat ovat usein moniongelmaisia, joten hoidollakin tulisi pureutua syvällisesti kaikkiin ongelmiin.
Lääkitys, annostus ja siinä huomioitavat seikat.
Bentsodiatsepiinit, eniten käytetty lääkeryhmä. Vaikutus anksiolyyttisesti eli lievittävät ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta -> nimitetään anksiolyyteiksi.
Pitäisi käyttää vain tilanteissa joissa ahdistuneisuus lamaa potilaan toimintaa. Lievitetään oireita mutta ei ratkaise ahdistuneisuuden tai unettomuuden syitä. Oireiden lievitys voi kuitenkin luoda pohjan ongelmien ratkaisemiselle. Jos häiriö lievä-> suhtaudutaan kriittisesti bentsojen käyttöön. Päiväkäyttöön esim. diatsepam. Lievittävät ahdistusta mutta myös väsyttävät eli sopivat unilääkkeeksi. Unettomuuden hoitoon sopivat keskipitkävaikutteiset eli esim. tematsepaami. Erittäin lyhytvaikutteisten lääkkeiden käyttöä suositellaan käytettäväksi vain sairaaloihin esim. triatsolaami ja midatsolaami.
Bentsojen käyttöä pitäisi rajoittaa vain tilapäiseen ja mahdollisimman lyhytaikaiseen käyttöön (2-4 vkoa) niiden haittavaikutusten, tottumisvaaran ja riippuvuuden kehittymisen vuoksi.
Toistuvaan käyttöön liittyy toleranssi, joka aiheuttaa että annostusta pitää nostaa jotta vaikutus säilyy yhtä voimakkaana kuin hoidon alussa. Pitkäaikainen bentsojen lopettaminen tulee suorittaa asteittain vähentämällä, koska ne aiheuttavat vierotusoireita, mm. päänsärkyä, tuskaisuutta, hikoilua, vapinaa, ärtyneisyyttä. Suurten annosten lopettamisessa voi olla sekavuutta ja kouristuksia. Hoidon lopettamisen jälkeen saattaa ilmetä unettomuutta.
Buspironi eroaa bentsoista rakenteeltaan ja vaikutusmekanismiltaan. Vaikutusmekanismia ei tunneta täysin mutta vaikuttaa serotoniinivälitteiseen toimintaan aivoissa. Hoitovaste saavutetaan vähitellen, 1-3 viikon kuluessa joten sopii silloin kun ahdistuneisuuden oireen välitön lievitys ei ole välttämätöntä. Buspironia siedetään hyvin, joskus haittavaikutuksena on vatsavaivoja, huimauksen ja heikotuksen tunnetta, päänsärkyä sekä uneliaisuutta. Sille ei kehity toleranssia, eikä aiheuta riippuvaisuutta tai vierotusoireita. Ei vahvista myöskään alkoholin vaikutuksia.
Beetasalpaajista voidaan käyttää epäselektiivistä propranololia jos hallitsevat oireet ovat sydämentykytys ja vapina.
Psykoosilääkkeitä käytetään ahdistuneisuuden hoidossa vain erityistilanteissa, esim. akuutin skitsofrenian tai psykoosin yhteydessä.
Masennuslääkkeet ovat ensisijaisia hoitomuotoja, jos ahdistuneisuuteen liittyy masennusta tai unettomuutta. Masennuslääkkeitä käytetään myös paniikkihäiriöiden hoidossa.
Pregabaliini on neuropaattisen kivun ja epilepsia lääkeaine, mutta myös yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet lievittyvät pregabaliinilla. Tavallisimmat haitat ovat uneliaisuus ja huimaus. Näöntarkkuuden heikkeneminen ja näköhäiriöt ovat tavallisia. Voi aiheuttaa vierotusoireita, väärinkäyttö mahdollista ja varovaisuutta täytyy noudattaa päihdeongelmaisten potilaiden kanssa.
Psyykenlääkkeitä käytetään erilaisissa mielenterveydellisissä häiriöissä ja sairauksissa osana potilaan muuta kokonaishoitoa. Bentsodiatsepiinit myös heikentävät tarkkaavaisuutta ja altistavat liikenneonnettomuuksille, mikä tulisi ottaa huomioon. Muut keskushermostoa lamaavat lääkeaineet ja alkoholi kuitenkin lisäävät bentsodiatsepiinien vaikutuksia ja myrkyllisyyttä. Tarvittaessa yliannostuksen oireet voidaan kumota flumatseniililla.
Seuranta
Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ovat avoterveydenhuollon potilaita, ja heillä tulisi olla mahdollisuus riittävään hoitohenkilökunnan tukeen, ei vain hoidon aikana, vaan myös sen jälkeen.